Sivut

torstai 20. joulukuuta 2012

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema



Muriel Barberyn Kulinaristin kuolema kertoo menestyksekkäästä ravintolakriitikosta, joka tekee kuolemaa ranskalaisen hienostotalon makuuhuoneessa. Kuolemansa kynnyksellä tuo kylmäksi ja itsekkääksikin haukuttu kriitikko pysähtyy ajattelemaan mennyttä elämäänsä ja muistelemaan makuja, joihin on vuosien kuluessa törmännyt. Eräs tietty muisto polttelee hänen kielellään, mutta hän ei millään saa päähänsä tuota salaperäistä makua. Ehkä se juontaakin juurensa hänen lapsuudestaan ja isoäidin keittiöstä...

Ruoka on jollain tavalla aina kiehtonut minua ja sen jälkeen, kun muutin omaan asuntoon, olen myös alkanut arvostaa ja valmistaa sitä ihan eri tavalla. Muistelisin, että olisin ollut kiinnostunut Kulinaristin kuolemasta jo heti ensimmäistä kertaa sen nimen kuultuani. Siksi olikin itsestäänselvyys, että lukisin sen jossain vaiheessa, kun nimi ponnahti uudelleen esiin TBR100-listaa tehdessäni.

Kulinaristin kuolema ei kuitenkaan ole ollenkaan sellainen kirja, kuin aluksi kuvittelin. Ruuan suhteen se ei minua pettänyt, sillä ruokakuvauksia kirjassa on todenteolla. Aineksia jauhetaan, purraan, ahmitaan ja vaivataan melkein liiaksikin. Minä odotin teokselta lämminhenkistä, kuplivaa ja täyteläistä tarinaa ruokapöydän ympäriltä, mutta mitään niistä en saanut.

Yksi ongelma on kappaleittain vaihtuva kertoja. On entisiä rakastajattaria ja lemmikkikissa, mutta myös mies itse vaimoineen ja lapsineen pääsee ääneen. Kertojia vilisee siihen tahtiin, ettei lukija pääse tutustumaan kehenkään kunnolla ja siksi osa äänistä tuntuu turhilta ja toisiaan toistavilta. Jopa ravintolakriitikko itse jää kaukaiseksi, vaikka jokaisen puheenvuoro tuntuu häneen keskittyvän niin hyvässä kuin pahassa.

Päältä katsoen Kulinaristin kuolema on kaunis, hienostunut ja miellyttävä teos. Teksti on mielestäni kirjoitettu ihanan rönsyilevästi ja kieli on eläväistä. Rakastan listoja ja siksi listamainen tapa, jolla Barbery on osan tarinastaan kirjoittanut iski minuun. Rivien välistä löytyy kuitenkin ainoastaan pieni ja tiivis kertomus, joka jättää lukijansa yhtä kylmäksi kuin kuolemaansa tekevä mies.

Aivan loppumetreillä päähenkilö ajautuu miettimään elämän tarkoitusta ja sitä, mikä hänelle on oikeasti tärkeää. Kuitenkin itse matka, tarina, joka johtaa miehen ajatusten lopputulokseen ja mystisen maun selviämiseen, jäi ainakin minulle epäselväksi. Kulinaristin kuolema oli kuin pintaraapaisu jostain, joka olisi voinut kasvaa vaikka kuinka mahtavaksi kertomukseksi, mutta joka kuivui kokoon perimmäisen idean jäädessä liian kaukaiseksi. Voihan olla, etten vain ymmärtänyt tarpeeksi ranskalaista kirjallisuutta ja kulttuuria ylipäätään, johon tuntuu kuuluvan eräänlainen hienovarainen etäisyys asioihin.

*

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema (alkup. Une gourmandise, 2000)
Suomentanut: Lotta Toivanen
Gummerus, 2011
181s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti