Anna Godbersen: Hehkua (Huumaa, osa 4)

Kesä on kuumimmillaan 1900-luvun Manhattanilla, ja kuumina roihuavat yläluokkaisten nuorten tunteetkin. Diana matkusti ulkomaille asti etsiäkseen käsiinsä sotaan lähteneen Henryn ja onnekseen löytääkin tiensä takaisin miehen syliin. Mutta kestääkö parin rakkaus enää kotimaassa, missä he ovat jatkuvan arvostelun ja tarkastelun kohteena? Penelope ei tosin jaksa enää miehensä uskottomuudesta välittää, sillä hän on kiinnittänyt huomionsa aivan toisaalle, erääseen tiettyyn aateliseen nimittäin. Lina ja Elizabeth kuvittelevat kumpikin löytäneensä elämäänsä ainakin kohtuullisen rakkauden, mutta kummankin menneisyys uhkaa tavalla tai toisella tulla tulevaisuuden suunnitelmien tielle.

Hehkua seuraa edeltäjiään ylellisen elämäntyylin, juonittelun ja epäonnisten rakkaussuhteiden viitoittamalla tiellä. En ole tainnut sarjan aikaisempia osia arvostellessani keskittyä kirjan kansikuviin ollenkaan, mutta nyt täytyy sanoa, että minusta ne ovat onnistuneita. Kuvat ovat sekä kauniita että kuvaavat kaikkea sitä, mitä kansien välistä löytyy: historiaa, salaisuuksia, pinnallisuutta. Harmi vain, että tällä kertaa kaunis kansi onnistui hämäämään.

Aikaisemmat Huumaa-sarjan osat eivät ole voittaneet minua täysin puolelleen, mutta olen kuitenkin pitänyt niistä kevyinä välipaloina, joita lukiessa ei tarvitse miettiä liikaa ja joiden juonittelusta olen vähitellen oppinut nauttimaan kiitettävästi. Tämä viimeisin ja samalla sarjan päättävä osa tarjosi kuitenkin laimean, ja edeltäjistään poiketen, lähes tylsän lukukokemuksen.

Koska aiempiin osiin sisältyy niin paljon uskomattomia juonenkäänteitä, olivat minunkin odotukseni ehkä hieman liian korkealla tarinan päätöksen suhteen. Teoksessa ei tapahtunut mielestäni mitään kiinnostavaa ennen puoliväliä, ja sitten kun alkoi tapahtua ja ongelmia kerääntyä, tuntui Godbersen tyytyneen helpohkoihin ratkaisuihin niitä selvitettäessä. Ylipäätään kirjan tunnelma oli jotenkin kumman vakavamielinen, kuin kirjailija olisi miettinyt ainoastaan, että tämä teos on tarinan päätös, eikä siksi olisi uskaltanut enää ryhtyä mihinkään uskaliaisiin ratkaisuihin.

Loppu itsessään oli kaikkien juonitteluiden jälkeen hienoinen pettymys, olisin kaivannut jotain vähän räiskyvämpää päätöstä tarinalle. Siitä kuitenkin pidin, ettei Godbersen päättänyt Dianan ja Henryn kohtaloa kaikkein tavallisimmalla tavalla. Linan ja hänen siskonsa elämästä olisin ollut kuitenkin halukas kuulemaan vielä lisää, vaikka Lina kaikessa itsekkyydessään minusta hyvin vastenmielinen onkin. Myös Elizabethin äidin reaktio tytärtään koskettaneeseen ikävään tapahtumasarjaan olisi ollut mukava lukea.

*

Anna Godbersen: Hehkua (alkup. SPLENDOR, 2010)

Suomentanut: Katja Ruunaniemi

Karisto, 2012

428s.