Sivut

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Audrey Niffenegger: Her Fearful Symmetry



Täällä tämä vihdoin on! Kauan aikaa siihen menikin. Niffenegger käyttää kirjassaan sen verran kuvailevaa kieltä, että Harry Pottereiden ja Himoshoppaajien englantiin tottunut kielitaitoni tarvitsi jonkin verran aikaa päästäkseen vauhtiin. Puhumattakaan siitä, kuinka itse tarinakaan ei tuntunut lähtevän liikkeelle sitten millään.

Her Fearful Symmetry sukeltaa edeltäjänsä Aikamatkustajan vaimon tavoin ihmissuhteiden kiemuroihin yliluonnollisuudella varustettuna. Elspeth Noble on aave, joka on jäänyt kuolemansa jälkeen jumiin asuntoonsa. Julia ja Valentina Poole puolestaan ovat hänen kaksoissisarensa lapsia, joille Elspeth on ennen kuolemaansa jättänyt suuren osan omaisuudestaan, asuntonsa mukaan lukien. Julia ja Valentina, hämmentyneinä lähes tuntemattoman tätinsä ehdotuksesta, pakkaavat kuitenkin tavaransa ja muuttavat Lontooseen. Uusi kaupunki, oma asunto ja kiinnostavat naapurit riemastuttavat ensin tyttöjä, mutta aiheuttavat lopulta myös suurta harmia. Päivä päivältä voimistuva Elspeth ei katso hyvällä Valentinan ja entisen miesystävänsä läheisiä välejä, eikä Julia innostu Valentinan ehdotuksesta elää tulevaisuudessa erillään.

Koko kirjan lukemisen ajan minulla oli alitajuisesti todella ahdistunut ja synkkä olo, vaikka itse kirja ei sitä suoranaisesti ollut loppua lukuun ottamatta. Kaikenlainen salailu, katkeruus ja epätoivo kuitenkin paistoivat rivien välistä niin voimakkaasti, että välillä vain toivoin kirjan loppumista. Elspeth ei välttämättä ole sitä, miltä aluksi näyttää, sillä minä ainakin aloin epäillä hänen rehellisyyttään Valentinan ehdotuksen myötä. Myös Valentinan ja Julian melkein sairaalloinen riippuvaisuus toisistaan oli minusta ahdistavaa, varsinkin kun Julia ei tuntunut millään ymmärtävän kaksosensa tarvetta yksilöllisyyteen ja omaan elämään.

Audrey Niffenegger yhdisteli mielestäni loistavasti Aikamatkustajan vaimossa huumoria vakaviin tilanteisiin. Tässä teoksessa huumori puree jälleen, tällä kertaa yläkerran Martinin muodossa. Martin on täysin pakkomielteidensä vallassa, mutta jotenkin lattian olematonta likaa tuhannetta kertaa luuttuava mies on sympaattisen humoristinen. Hänen kova uurastuksensa itsensä voittamiseksi ja vaimonsa saamiseksi takaisin on ihailtavaa ja kirjan lähestulkoon mielenkiintoisin osio. Harmi vain, että kokonaisuuden kannalta Martinin ja Marijken tarina tuntuu turhalta ja erilliseltä.

Her Fearful Symmetry ei ole läpeensä huono teos. Edeltäjäänsä verrattuna se on kuitenkin harmittavan keskinkertainen. Kuvailu on tapansa mukaan ihastuttavaa ja hahmot eläväisiä, mutta tarinaan itsessään ei Niffenegger tunnu kiinnittäneen tarpeeksi huomiota. Kestää kauan, ennen kuin juoni lähtee kunnolla liikkeelle ja viimeisille sivuille ollaankin tungettu monien kuukausien tapahtumat.

Jos odotat Her Fearful Symmetryltä jotain samanlaista kuin Aikamatkustajan vaimolta, suosittelen varautumaan pettymykseen. Teoksista löytyy samankaltaisuuksia, mutta toisaalta Her Fearful Symmetry on kuin vääristynyt kuva edeltäjästään: kieroutuneita ihmisiä ja ihmismieliä, kohtalokkaita salaisuuksia ja lopun jättämä lohduton tunnelma.

*

Audrey Niffenegger: Her Fearful Symmetry
Jonathan Cape/Random House, 2009

2 kommenttia:

  1. Luin tämän juuri ja ehkä on hyvä että minulla on tuo Aikamatkustajan vaimo vielä lukematta, jos tämä ei sille olisi pärjännyt. Ensimmäisenä Niffeneggerinä tämä oli minulle ihan positiivinen lukukokemus. Kansiliepeessä sitä taidettiin kutsua 2000-luvun kummitustarinaksi joten luulin siinä olevan enemmänkin kauhuelementtejä, mutta eihän siinä ollut mitään pelottavaa :D Loppuratkaisu oli todella hyvä!

    VastaaPoista
  2. Jane: Omasta mielestäni Aikamatkustajan vaimo vei tämän kyllä 6-0, joten toivottavasti sinäkin tykkäät siitä, jos sen joskus luet! :) Loppuratkaisu oli ihan hyvä, aika omaperäinen ainakin. Itselleni jäi kuitenkin siitä vähän ahdistunut tunnelma, siksi en välittänyt siitä ihan yhtä paljon kuin sinä. Kaiken kaikkiaan Her Fearful Symmetry oli ihan luettava, mutta ei tosiaan pelottava kuten sanoit. :)

    VastaaPoista