Sivut

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Nick Hornby: Alas on pitkä matka


Nick Hornbyn Alas on pitkä matka esittelee meille neljä erilaista hahmoa, niin erilaista, ettei heidän normaaleissa olosuhteissa pitäisi luultavasti viettää aikaansa yhdessä. Kirjassa eivät kuitenkaan vallitse normaalit olosuhteet. Jess, Martin, Maureen ja JJ ovat kaikki tulleet tornitalon katolle päättääkseen oman elämänsä. Alas on pitkä matka seuraa sattumuksia, jotka tapahtuvat näille sattumalta toisiinsa törmänneille henkilöille, ja jotka estävät traagiset tapahtumat talon katolla. Ainakin ystävänpäivään saakka.

Minä sekä pidin että en pitänyt Hornbyn teoksesta. Se on helppolukuinen, minkä voi tosin laskea sekä ansioksi että kompastuskiveksi. Helppolukuisena sain luettua teoksen muutamassa päivässä, mutta toisaalta se oli niin helposti luettavissa, että koin sen tarkoitetun minua nuoremmille lukijoille. Tapahtumat selitettiin auki liiankin tarkasti, eikä minulle itselleni tuntunut jäävän ollenkaan liikkumatilaa tarinan puitteissa.

Teoksessa käsitellään vakavaa aihetta pilke silmäkulmassa. Nauroin ääneen kohdassa, jossa henkilöt joutuvat valehtelemaan lehdistölle nähneensä talon katolla Matt Damonin näköisen enkelin. Parasta teoksessa onkin mielestäni se, kuinka itsemurhaan suhtaudutaan. Sitä kommentoidaan huumorilla, mutta ei silti unohdeta, kuinka vakava aihe lopulta on kyseessä. Teos ei yritä tehdä tavallisesta elämästä loistokasta, vaan ehkä kertoa, että myös siinä huonolta tuntuvassa elämässä saattaa olla vielä jotain näkemisen arvoista.

Positiivisia ajatuksia enemmän teos tuntui kuitenkin tuottavan pettymyksiä. Koko tarina tuntuu aiheesta huolimatta pinnalliselta ja hahmot epäonnistuneilta. Sen lisäksi, etten pitänyt oikeastaan kenestäkään heistä, olivat heidän äänensä liian samankaltaisia ja aiheuttivat sekaannusta näkökulmissa. Mielestäni tässä tapauksessa tarina olisikin toiminut paremmin yhden minämuotoisen tai kaikkitietävän kertojan kertomana, kuin ryppäänä ääniä, joihin on tunnuttu saavan eroa ainoastaan kirosanojen määrää vaihtelemalla.

Kokonaisuutena Alas on pitkä matka on mielestäni keskinkertainen kuvaus masennukseen taipuvaisista ihmisistä, joiden toilailut jatkavat samaa rataa lähes koko teoksen ajan, ainoastaan loppua kohden jonkinlaista edistystä saavuttaen. Pidin paljon lukioikäisenä Hornbyn Pojasta sekä Uskollisesta äänentoistosta, mutta nyt aloin pelätä, että olenkohan kasvanut niistäkin yli.

★★

Nick Hornby: Alas on pitkä matka (alkup. A Long Way Down, 2005)
 Suomentanut: Jukka Jääskeläinen
WSOY, 2006
329s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti