Tässä viimeinen kirjoitus pois luonnoksista pölyttymästä ja tilaa viemästä. Ihmissataman ohella luin Sidotunkin jo viime vuoden puolella, tarkemmin ottaen joskus marraskuun puolessa välissä. Syy, miksi en ole saanut arvostelua kirjoitettua valmiiksi tai julkaistua, saattaa johtua siitä, etten tiedä mitä teoksesta sanoa. Toisaalta kirjasta ei mielestäni ole juuri mitään sanottavaa, mutta toisaalta löydän siitä myös paljon parjattavaa. No, kokeillaan.
E. L. Jamesin Fifty Shades -kirjasarja taisi kuulua viime vuoden kohutuimpiin ja suosituimpiin teoksiin. Tuo "eroottinen sensaatio", kuten ensimmäisen kirjan takakannessa mainitaan, jakoi lukijoita puolesta ja vastaan, ja haastoi ihmisiä keskustelemaan julkisemmin makuuhuonekäyttäytymisestä ja erityisesti sadomasokismista. Minulla ei ollut sarjan suhteen minkäänlaisia odotuksia ennen lukemista, lähinnä tartuin ensimmäiseen osaan kohun herättämän uteliaisuuden vuoksi.
Sidotun pääosassa on Anastasia, kunnollinen opiskelijatyttö, jolla ei ole kummoisia kokemuksia miehistä. Erään pieleen menneen lehtihaastattelun myötä hän kuitenkin tutustuu menestyksekkääseen ja salaperäiseen liikemieheen, Christian Greyhin. Heidän välilleen syntyy kiihkeä suhde, jonka päämäärästä viattomalla Analla ei ole aluksi hajuakaan. Christian ei nimittäin kaipaakaan pelkkää kädestä pitämistä ja satunnaista lämmikettä lakanoiden välissä, vaan hän omistaa salaisen "leikkihuoneen", jonka sisältöä hän haluaisi kovasti esitellä Analle. Palvelija- ja isäntäroolit aiheuttavat kuitenkin päänvaivaa tytölle, samoin kuin se, miksi Christian ylipäätään on kiinnostunut ihmisten satuttamisesta. Liittyykö tämä jollain tavalla miehen lapsuuteen, josta puhuminen on ankarasti kielletty?
Jo ensimmäisiltä sivuilta on selvää, ettei E. L. James valitettavasti kuulu kirjailijoiden kärkikastiin. Hän käyttää ulkonäkö- ja luonnekuvauksissaan itsestäänselviä ja kliseisiä valintoja, sekä selittää ja toistaa tarinaansa liikaa. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on se, kuinka Anan punastumista ja vaivaantumista Christianin edessä pitää esitellä joka toisessa lauseessa, vaikka hyvin luultavasti lukijat muistaisivat ja ymmärtäisivät sen muutenkin. Huomasin myös, että kirjan loppupuolella käydyt keskustelut Anan ja Christianin välillä muistuttivat hyvin paljon niitä, joita he olivat käyneet jo aikaisemmin tarinassa. Dialogi oli muutenkin lähes poikkeuksetta tyhjänpäiväistä, eikä tukenut kuvausta ollenkaan. Minä ainakin lukijana hämmennyn, jos hahmon kommentti on vihainen uhkaus, mutta hahmon itsensä kerrotaan hymyilevän rennosti.
Lähes 600 sivuisen teoksen lukemisesta tukalaa tekevät myös yksipuoliset hahmot. Asetelma on entuudestaan tuttu: Ana on neitseellinen hahmo, joka rakastuu viettelevään, mutta sairaalloisen kontrolloivaan Christianiin. Positiivista on se, että Anastasia epäilee paikka paikoin omien tunteidensa seurauksia ja pyristelee Christianin vaarallista vetovoimaa vastaan. Olisin kaivannut hahmoihin enemmän särmää, pieniä yksityiskohtia, jotka olisivat tehneet heistä moniulotteisempia. Anan kiinnostus kirjallisuutta kohtaa herätti tietenkin lukutoukan mielenkiinnon, mutta ikäväkseni sitäkin tietoa käytettiin ainoastaan pariin otteeseen lähinnä Anan älykkyyden korostamiseksi.
Se, mikä erottaa Sidotun muista keskinkertaisista rakkausromaaneista, on ainoastaan seksin määrä ja sen suora kuvaaminen. Määrä ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa korvaa laatua, sillä mitään hirveän erikoista tai rajua ei lukijalle ainakaan tässä ensimmäisessa osassa vielä tarjoilla. En ole perehtynyt sadomasokismiin, mutta olen silti törmännyt järkyttävämpiinkin kuvauksiin. Kirjan seksikohtaukset tuntuivat liian romantisoiduilta, jotta ne olisivat herättäneet tunteita suuntaan tai toiseen.
Kaiken kaikkiaan kirja tuntuu haparoivan otteensa vuoksi aliarvioivan pahasti täysi-ikäistä kohderyhmäänsä. Olinkin puoleen väliin saakka varma, etten koskaan tulisi koskemaan jatko-osiin. James kuitenkin yllätti minut täysin loppuvaiheessa, ja sai minut koukkuun paljastamalla epäilyttäviä vihjeitä Christianin salaisuudesta ja jättämällä ratkaisun seuraavan osan kontolle. Ehkä minä jonakin tylsyyden hetkenä siis kajoan myös Satutettuun ja Vapautettuun, vaikka tuskin ne tarjoavat yhtään enempää laatukirjallisuutta.
*
E. L. James: Fifty Shades - Sidottu (alkup. Fifty Shades of Grey, 2011)
Suomentanut: Riie Heikkilä
Otava, 2012
585s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti