Blogiarvonnan voittajat

Käynnistin viime viikon alussa ensimmäisen blogiarvontani, joka päättyi tänään klo 16. Kommentteihin pyysin niin hyviä puolia blogistani kuin ehdotuksia sen parantamiseksi. Ilahduttavan moni teistä on jo nyt tyytyväinen blogiini ja sen ulkoasuun, kiitos siitä. ♥ Itse olen kuitenkin miettinyt jotain muutoksia blogini ulkoasuun ja teidän kommenteistanne sainkin siihen hyviä vinkkejä. Tarkkaa aikarajaa en ole muutoksille asettanut, mutta pyrin siihen, että lähiaikoina blogini saisi ainakin uuden, sisältöä kuvaavan bannerikuvan. Toisekseen postauksieni otsikot näkyvät ilmeisesti joillakin näytöillä hyvin pienellä, joten myös siihen asiaan aion tarttua. 

Ehdotus, josta olen vielä kahden vaiheilla, koskee blogin värejä. Toisaalta haluaisin myös itse ulkoasuun jotain väriä, mutta toisaalta olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä mustavalkoisuus sopii yhteen blogin nimen kanssa. Tätä muutosta joudun miettimään vielä ajan kanssa lisää.

Ja sitten asiaan.

 

Arvonta suoritettiin tämän jalkaparin omistajan valvovien silmien alla. Ensimmäisenä mieleisensä teoksen saa valita:

Toisena kirjan saa valita:

Paljon onnea siis lentoemolle ja tohvelille! Laittakaahan minulle osoitteeseen ei-mustaa-valkoisella(at)hotmail.fi yhteystietonne sekä kirjavalintanne mahdollisimman pian, jotta saan laitettua kirjat postiin. :)

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja hyvää alkavaa viikonloppua! Minulla on edessä parin päivän vapaa, jonka aion viettää mahdollisesti museoissa, huvipuistossa ja tottakai kirjan parissa.

Kesäkuun kooste

Kesäkuussa minä...

Luin 3 kirjaa:

Rosamund Lupton: Sisar

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Tove Jansson: Taikurin hattu

Hankin 3 teosta:

Agatha Christie: Ruumis kirjastossa & Herkuleen urotyöt

Michael Cunningham: Koti maailman laidalla

Michael Cunningham: Tunnit

Kesäkuun alkupuolella minulla oli vielä yhdet pääsykokeet yliopistoon, mikä vaikutti myös lukemisen määrään huomattavasti. Kokeiden jälkeen sekä luku- että postaustahti on kasvanut taas, mutta ei ihan niin paljon kuin aluksi toivoin. Tähän saattaa vaikuttaa osaltaan ihana kesä, jolloin ei aina huvita istua nenä kirjassa tai näytössä kiinni, edes ulkona.

Vaikka kevät oli todella rankka, kova uurastus kuitenkin palkittiin. Kolmesta hakemastani paikasta yhdestä olen saanut hyväksytyn vastauksen, yhtä vielä odotellaan. Tämä viimeisin paikka on se, mitä eniten haluan, mutta ei jo saamanikaan huono ole, jos se ainoaksi hyväksytyksi jää. Vielä viikko pitäisi kuitenkin jännittää, sillä tämän haluamani opiskelupaikan saadessani on edessä muutto uudelle, ihanalle paikkakunnalle ja kaikenlaiset pakkailut ja muut muuttojärjestelyt.

Tällä hetkellä luen Leo Tolstoin Anna Kareninaa. Kuvittelin jälleen hieman ennakkoluuloisesti, että kyseinen kirja on luultavasti vaikeaselkoinen, tylsä ja pitkä, koska se on klassikko. Hah, en olisi voinut olla enempää väärässä. Todella pitkähän se on lähes 1000 sivuineen, mutta muuten olen nauttinut sen lukemisesta paljon. Kirjan henkilökuvaukset ovat mielenkiintoisia, eivätkä tapahtumatkaan ole tylsiä, vaan ne on kerrottu osittain pilke silmäkulmassa.

Muistakaahan muuten osallistua blogiarvontaan täällä. Vielä on muutamia päiviä arvontaa jäljellä, ja hyvä mahdollisuus voittaa vaikka kesälukemista itselleen! :) Torstaina illalla ilmoitan voittajan ja kerron lisäksi muutoksista, joita olen kommenttienne perusteella blogiini ajatellut tehdä.

Tove Jansson: Taikurin hattu

"Taikurin syödessä kaikki uskaltautuivat hiukan lähemmäksi. Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen."

Tove Janssonin kolmannessa muumikirjassa, Taikurin hatussa, sattuu ja tapahtuu. Kirjan alussa muumit löytävät mustan silinterihatun, joka osoittautuu lumotuksi. Jos silinteriin heittää kananmunia, syntyy pehmeitä pilviä, joiden päällä voi ratsastaa, jos taas kasvien itiöitä, joutuu koko muumitalo hetkellisesti kasvien valtaan. Kaikki huipentuu siihen, kun itse Taikuri päättää vierailla Muumilaaksossa. Mutta miten tähän liittyvät Mörkö sekä Tiuhti, Viuhti ja näiden mukanaan kantama salaperäinen matkalaukku?

Olen aikaisemmin lukenut kaksi muumikirjaa, Muumit ja suuren tuhotulvan ja Vaarallisen juhannuksen. Täytyy myöntää, että tämä muumikirja ei hurmannut minua aivan samalla tavalla kuin aikaisemmat. Yksi syy siihen oli tapahtumat, joita tuntui olevan hieman liikaa yhdelle kirjalle. Luinkin muumeja käsittelevästä wikipedia-artikkelista, että kyseisen kirjan pohjalta on tehty kahdeksan Muumilaakson tarinoita -tv-animaatiosarjan jaksoa. Mielestäni tarinan osat toimivatkin paremmin moneen jaksoon jaoteltuna. 

Tove Janssonin muumikuvitusta

Huolimatta pienistä puutteistaan, ei Taikurin hattu ansaitse minulta vähempää kuin täydet pisteet. Muumien maailma on lumoava, ja on ihanaa huomata, ettei sen vaikutus vähene edes lukijan/katselijan vanhetessa. Kirja on täynnä pieniä ja suloisia yksityiskohtia, kuten mainintoja pienistä unenpöpperöisistä eläimistä ja Nipsun unenryppyisistä korvista. Hahmoille ominaiset luonteenpiirteet vahvistuvat ja muuttavat muotoaan heidän kokiessaan mitä kummallisimpia seikkailuja: Niiskuneidin turhamaisuus saa kolauksen hattivattien vierailun jäljiltä, Niiskun kyynisyyden alta löytyy lopussa myös rakastava veljen rooli, eikä edes kaikkea turhana pitävä filosofi Piisamirotta pysty vastustamaan suurta elokuunjuhlaa.

Taikurin hattu vakuutti minut jälleen sillä positiivisuudella ja lämmöllä, mitä muumeista huokuu. Jokainen vieras otetaan vastaan avosylin, ja omaa perhettä ja ystäviä vaalitaan rakkaudella. Yksi tunteita herättävimmistä kohtauksista kirjassa onkin mielestäni Muumipeikon muuttuminen rumaksi, laihaksi kummituseläimeksi Taikurin hatun vaikutuksesta. Kukaan ei tunnista Muumipeikko-raukkaa, vaan pitävät tätä tylynä ja hieman pelottavanakin, kunnes Muumimamma näkee oman lapsensa otuksen silmissä: "Katsos, kyllä minä kuitenkin aina tunnen pienen muumilapseni."

Tove Janssonin muumikuvitusta

Taikurin hatussa ensiesiintymisensä tekevä mörkö ei vakuuttanut minua samalla tavalla kuin tv-sarjassa. Minulle on ikuisesti jäänyt mieleen lapsuudesta mörön ensimmäinen kohtaaminen muumiperheen kanssa ja yhä vain kohtaus saa selkäpiini karmimaan. Kirjassa mörkö oli mielestäni vaisumpi, enkä pitänyt siitä, että se keskusteli selkeästi muumien kanssa. Puolestaan Piisamirotta oli animaatiossa inhokkini, mutta kirjassa siitäkin paljastui uusia puolia, jotka koomisuudessaan ja toisaalta ärsyttävyydessään valottivat hahmon luonnetta paremmin.

Taikurin hattu on tähänasti lukemistani muumikirjoista taianomaisin. Siihen on mielestäni ahdettu hieman liikaa seikkailuja yhden kirjan tarpeiksi, mutta osissa kaikki tapahtumat toimivat paremmin kuin hyvin. Mörön ensiesiintyminen osoittautui kirjassa pieneksi pettymykseksi Mörkö-fanille, mutta onneksi muut hahmot olivat muumimaisen tuttuja ja ihania itsejään. Seuraavaksi taidan tarttua Muumipeikkoon ja pyrstötähteen, josta tehty animaatioelokuva on yksi suosikkejani.
 

★★★★★

Tove Jansson: Taikurin hattu (alkup. Trollkarlens hatt, 1948)

Suomentanut: Laila Järvinen
WSOY, 1958 (kuvassa näkyvä 20. painos ilmestynyt 2010)
140s.

Blogiarvonta!

Tässä se on, ihka ensimmäinen blogiarvontani! Kuten mainitsin jo toukokuussa, täytti blogini vuoden huhtikuun lopussa ja olisin halunnut järjestää arvonnan sen kunniaksi. Tuolloin minulla ei kuitenkaan ollut yhtään ylimääräistä aikaa ja lupasinkin, että järjestän arvonnan kesällä kiireiden hellitettyä.

Vaikka blogini on ollut olemassa vasta vähän yli vuoden, en oikeastaan pysty tällä hetkellä kuvittelemaan elämää ilman sitä, sillä niin rakas harrastus kirjabloggaamisesta on tullut. Välillä on toki aikoja, jolloin ei ehdi lukea kirjoja tai päivittää blogia, on myös aikoja, jolloin ne eivät vain yksinkertaisesti huvita. Onneksi siihen auttaa yleensä pienen tauon pitäminen ja sen jälkeen kaikki onkin moninverroin mukavampaa. Ei varmasti tarvitse edes kertoa, kuinka paljon kaipasin pääsykoehulinoiden keskellä blogimaailmaan ja lukemisen pariin.

Vaikka pääsääntöisesti kirjoitan itseäni varten, muistaakseni mielipiteitäni lukemistani kirjoista ja vain siksi, koska rakastan kirjoittamista, ei tämä olisi läheskään yhtä antoisaa ilman teitä kanssabloggaajia ja lukijoita. En osannut kuvitella ennen blogin perustamista, kuinka tiivis yhteisö kirjabloggaajien maailma oikein onkaan, ja kuinka uudetkin bloggaajat tunnutaan ottavan huomioon alusta lähtien. Kiitos siis teille kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!  

Palkintoina arvonnassa on:

Michael Cunningham: Samaa sukua (kovakantinen)
Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas (kovakantinen elokuvakansilla)
Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola (pokkari)
Rosamund Lupton: Sisar (kovakantinen)
Alice Sebold: Oma taivas (pokkari elokuvakansilla)
Markus Zusak: Kirjavaras (pokkari)

Kaikki kirjat ovat hyvässä, ellei erinomaisessa kunnossa. Muut olen ostanut uutena ja lukenut kerran tai pari, mutta Keltaisten sitruunoiden ravintolan ja Samaa sukua olen hankkinut kirpputorilta. Keltaisten sitruunoiden ravintolan kansista näkee, että se on luettu useaan otteeseen, mutta on siitä huolimatta pysynyt hyvässä kunnossa. Samaa sukua on puolestaan kuin uusi.

Kuinka toimia:

Arvonnassa on kaksi voittajaa ja kuten yleensä blogiarvonnoissa on tapana, saa ensimmäinen voittaja valita ensimmäisenä mieleisensä yhden teoksen, sitten toiseksi tullut. Arvonnassa jaetaan ainoastaan yksi arpalippu per henkilö, ja sellaisen saa lukijakseni jo rekisteröityneet tai viimeistään arvonnan loppuun mennessä rekisteröityneet henkilöt. Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen jotain hyvää/parannettavaa, mitä löydät blogistani.

Arvonta alkaa samantien ja päättyy torstaina 4.7. klo 16. Arvonnan tulos julkistetaan myöhemmin samana päivänä.

Onnea kaikille arvontaan! :)

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Bää! Viimeisimmällä kirjastoreissulla mukaani tarttui tosiaan varsin lammasmainen kirja. Olin kuullut, ettei Suuri lammasseikkailu välttämättä ole oivallinen valinta ensimmäiseksi Haruki Murakamiksi sen kummallisuudesta johtuen, mutta koska kirjastossa ei muitakaan miehen kirjoja sillä hetkellä ollut, otin tietoisen riskin. Ja se kannatti.

Suuressa lammasseikkailussa kolmeakymmentä lähentelevä nimetön päähenkilö saa kummallisen toimeksiannon: hänen pitäisi etsiä käsiinsä tuntematonta lajia oleva tähtiselkäinen lammas. Tämä lammas ei ole mikä tahansa vaaraton määkijä, vaan maagisia kykyjä omaava yksilö, jolla on suuria suunnitelmia ihmiskunnan varalle. Mukaan etsintäretkelle lähtee päähenkilön tyttöystävä, jonka kauniit korvat kelpaavat muuhunkin kuin vain ihasteltaviksi.

Suuri lammasseikkailu ei ole aivan sellainen teos, mitä odotin. Se ei kuitenkaan välttämättä ole huono asia, jos siihen osaa suhtautua oikealla tavalla. Esimerkiksi itse lammas jää mielestäni taustalle, vaikka koko tarinan kulku sen etsintään perustuukin. Sen sijaan etualalla on päähenkilön jatkuva pohdinta elämästä, omasta itsestään ja suhteestaan muihin. Minut Murakami sai hurmattua näillä aineksilla, enkä jäänyt oikeastaan edes kaipaamaan teoksen nimessä mainittua seikkailua, toisin kuin Irene.

Murakamin kerronta on lumoavaa, absurdia ja opettavaista. Hän tekee tarkkanäköisiä ja pitkälle tähtääviä huomioita tavallisesta elämästä, tavallisista ihmisistä. Tavallisuus ei kuitenkaan ole tylsää, sillä sen lisäksi, että se on samaistuttavaa, löytää Murakami myös tavallisuudesta poikkeuksellisia asioita. En muista milloin viimeksi olisin lukenut kirjaa näin ahnaasti, ulkopuolisen maailman kokonaan unohtaen.

Vaikka teos ei ole niin hulvaton, kuin mitä sen nimestä voisi ensihätään kuvitella, ei huumoria ole kuitenkaan unohdettu kokonaan. Päähenkilön kuivat toteamukset osoittautuvat usein osuvan hauskoiksi: "Niillä oli varmaan jotain mielessä, kun ne sillä lailla mesoivat, ehkä niillä oli känsiä jaloissa, kuka tiesi? Pulujen näkökulmasta minä näytin luultavasti hullulta." Myös pelkkä ajatus kunnianhimoisesta lampaasta saa mielikuvituksen lentämään ja nauruhermot nykimään. Ehkä onkin parempi, ettei lammasta ja sen toimia ole määritelty liian tarkkaan, jolloin lukijat pystyvät kuvittelemaan itse mielessään tuon kummallisen otuksen.

Jos jotain pitäisi kritisoida, olisi se teoksen loppupuoli. Vaikka teoksen tunnelma on koko tarinan ajan jokseenkin haikea, laski se entistä synkemmäksi loppua kohden. Tämä tunnelmanvaihdos sai minut ahdistumaan, sillä jollakin tavalla olisin toivonut toisenlaista lopetusta tarinalle. Lisäksi lopussa tapahtui monia merkillisiä asioita, joista osa meni kevyesti yli ymmärrykseni. Luultavasti juuri niiden vuoksi Suurta lammasseikkailua ei suositellakaan ensimmäiseksi Murakamiksi.

Suuri lammasseikkailu oli minulle lukemisen riemujuhlaa, oivaltavaa, valloittavaa ja synkeän humoristista. Lopussa tunnelma laski jonkin verran, mikä verottaa myös tähtiä. Kummallinen tarina ei kuitenkaan onnistunut pelottelemaan minua tarpeeksi, vaan hyvillä mielin aion lukea muitakin Murakamin teoksia - ja kuulemani mukaan ne ovat vielä parempia!

★★★★

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu (alkup. Hitsuji o meguru bõken, 1982)
Suomentanut: Leena Tamminen
Tammi, 1993
351s.

Mitähän sitä lukisi seuraavaksi?

Koska pääsykokeet ovat ohi, on minulla täysi vapaus valita, mitä luen. Mutta entä jos mielenkiintoisia kirjoja on niin paljon, ettei niiden väliltä osaa valita? Minun lukuvauhdillani ei nimittäin välttämättä noita kaikkia kuvassa näkyviä teoksia ehdi kesän aikana lukea.

Pari päivää sitten kävin kirjastossa ja lainasin viimein Tolstoin Anna Kareninan. Siinähän sitä lukemista vähäksi aikaa riittääkin, 999:stä sivusta olen lukenut nyt 44. Lisäksi mukaan tarttuivat Grace McCleenin Ihana maa ja ensimmäinen Haruki Murakamini, Suuri lammasseikkailu. Kirjastokäynnin ohella kävin myös pitkästä aikaa kirpputorilla ja kyllähän sen tietää, kuinka siinä sitten kävi. Ostin kaksi Cunninghamia lisää, Kodin maailman laidalla sekä paljon kehutun Tunnit, ja nostalgiahuumassa Agatha Christien kaksoispainoksen, joka sisältää tarinat Ruumis kirjastossa ja Herkuleen urotyöt.

Jottei näissä olisi jo tarpeeksi tekemistä, löytyy minulta tottakai kesälukemista jo omastakin takaa. Varmasti jokin Joanne Harrisin kirja tulee luettua kesän aikana, sillä Appelsiinin tuoksun perusteella yhdistän ne mielessäni vahvasti tähän vuodenaikaan. Nick Hornbyn Alas on pitkä matka on kuumotellut hyllyssäni jo liian pitkän ajan, enkä malttaisi Ian McEwanin Sovitustakaan jättää lojumaan tyhjän pantiksi. Varmasti kummallisin tuore tapaus ainakin kansikuvansa perusteella hyllyssäni on Anssi Kelan Kesä Kalevi Sorsan kanssa, joka nimensä puolesta sopisi kesälukemiseksi. Kuinkahan sujuu Kelalta tarinointi romaanin muodossa?

Mitä te luette kesän aikana? Osan kesäkirjalistoja olenkin jo lueskellut, mutta olisi niitä mukava nähdä lisääkin. Minulle saa myös ehdottaa kirjavinkkejä, ja vaikka kertoa, minkä tuossa ylempänä mainituista kirjoista lukisin ensimmäisenä!