Epätavallinen lukija kertoo Iso-Britannian kuningattaresta, joka löytää sattumalta lukemisen ilot. Hän kahlaa läpi tutut Proustit ja Ishigurot sekä tapaamiensa ihmisten elämänkerrat. Lukemisen voisi kuvitella olevan harmitonta hupia, mutta hovi on eri mieltä. Heidän mielestään kuningatar muuttuu hajamieliseksi, ei hoida tehtäviään kunnolla ja näin laiminlyö koko valtakunnan hyvinvoinnin. Kuinka käykään kuningattaren lukuharrastuksen?
Epätavallinen lukija osoittautui oikeastaan aivan toisenlaiseksi kuin olin kuvitellut. Mistä lie olin saanut päähäni, että kuningatar muuttaisi lähes asumaan kirjastoon ja että kirjassa seurattaisiin hänen toimiaan siellä. Kirjastot ovat kuitenkin täysin sivuosassa kirjassa, sillä kuningatar vain piipahtaa nopeasti kirjastoautolla ja lähettää muuten palvelijansa noutamaan uusia teoksia. Tämä oli vähän ikävää, sillä minusta olisi ollut mukavaa syventää kuningattaren ja kirjastonhoitajan välisiä keskusteluja, sekä kuulla lisää perusteluita kuningattaren valitsemille kirjoille.
Kuten kirjan takakannessakin mainitaan, on se pääasiassa satiiri Englannin hovista ja lukemisen voimasta. Kirjassa oli toki omat hauskat ja oivaltavat puolensa, mutta jostain syystä huumori ei kuitenkaan saanut minua täysin lumoihinsa. Vaikka kirja oli lyhyt, tuntui kuin siinä olisi jauhettu samaa vitsiä moneen kertaan - ja silti minusta tuntui kuin minulle ei olisi jäänyt siitä juuri mitään käteen. Sen lisäksi kerronta oli ajoittain vähän sekavaa, aina ei nimittäin pysynyt perässä edes siinä, kuka milloinkin puhui.
Epätavallinen lukija ei ollut niin sympaattinen teos, kuin etukäteen arvelin. Olisin kaivannut vielä lisää hassuja ja toisaalta syvällisiäkin dialogeja kuningattaren lukemista kirjoista, varsinkin alkuaikoina, jolloin hän vasta tutustuu lukemisen ihmeelliseen maailmaan. Ne ovat nimittäin kirjan parasta antia. Teos jää kuitenkin aika pintapuoliseksi selostukseksi siitä, mitä kuningattaren harrastus saa aikaan.
★★
Alan Bennett: Epätavallinen lukija (alkup. The Uncommon Reader, 2007)
Suomentanut: Heikki Salojärvi
Basam Books, 2008
115s.
Minulle jäi kirjasta vähän samoja fiiliksiä. Odotin enemmän, vaikka toisaalta kirja oli myös paikoin ihan kutkuttava :)
VastaaPoistaKatri: Totta, kirjassa oli myös joitain todella hupsunhauskoja ja mielenkiintoisia kohtia. Kuten esimerkiksi kohtaus kirjan alkupuolella, jossa kuningatar lukee "My Dog Tulipia" hieman liian kirjaimellisesti. :D Pääasiassa minulle jäi kuitenkin kirjasta juuri sellainen olo, etten saanut siitä oikein mitään otetta.
VastaaPoista