Sivut

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Top Ten Sunday: Teokset, jotka olivat lähes täydellisiä


Aloitin viime viikolla Top Ten Sunday -sarjan, jossa listaan aina sunnuntaisin kymmenen teosta, asiaa tai tekijää, jotka liittyvät jollain tavalla kirjallisuuteen. Sarjaa pystyy seuraamaan myös sivupalkin listauksia-tagin kautta.

Tällä viikolla keskityn teoksiin, jotka antoivat minulle lähes täydellisen lukukokemuksen. Jotain oleellista niistä jäi kuitenkin puuttumaan, jotta niistä olisi tullut uusia lempikirjojani.

1. Mihail Šiškin: Sinun kirjeesi
Tämä kirja avarsi maailmaani monella tapaa. Koska se kuitenkin toimi minulla pääsykoekirjana, en kokenut saavani siitä sillä hetkellä kaikkea irti. Tämä täytyy siis ehdottomasti lukea vielä joskus uudelleen. Ja ellette te ole tätä lukeneet, niin lukekaa ihmeessä!

2. Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi
Rakastan Pancolin toista kirjaa, Krokotiilin keltaisia silmiä. Jatko-osa ei kuitenkaan yltänyt aivan samaan. Pancolin vahvuus kirjailijana tulee mielestäni parhaiten esiin arkipäivän kuvauksissa, joihin hän saa aivan omanlaisensa, kiinnostavan ja täyteläisen tunnelman. Kilpikonnien hitaassa valssissa mukana on myös raakoja murhia, jotka eivät sovi Pancolin muuten keveään tyyliin.

3. Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Pidin Tuulen varjon taianomaisesta ja karmivasta tunnelmasta. Jotain vähän pettymykseksi jääneestä kokonaisuudesta saattaa kuitenkin kertoa se, etten muista kirjasta juuri mitään muuta.

4. Michael Cunningham: Illan tullen
Cunninghamin kirja on kaunis ja yksinkertaisesti kerrottu. Jos jonkin kirjan voi sanoa olevan visuaalinen, on tämä sellainen. Tarina kulkee pitkin taidemuseoita, ja teokset voi melkein nähdä omin silmin. Kirjassa on suuria teemoja, joita ei kuitenkaan avata suoraan, vaan lukija joutuu pohtimaan niitä rivien välistä. Minulle tämä kirja oli kuitenkin kerronnaltaan ehkä vähän liiankin yksinkertainen, minkä lisäksi luin sen viime keväänä pahimpaan pääsykoestressiaikaan. Tämä teos sopiikin ehdottomasti luettavaksi hetkiin, jolloin ei ole kiire mihinkään.

5. John Irving: Kaikki isäni hotellit
Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka Irvingiltä luin. Vaikka pidin teoksesta paljon, jätti se minut vähän hämmentyneeksi lukuisilla kummallisilla elementeillään, kuten karhupukuisella naisella. Toinen Irvingiltä lukemani teos, Viimeinen yö Twisted Riverillä, oli taas tavanomaisempi, muttei tarpeeksi kiinnostava aiheeltaan. Kenties kolmas Irving (Neljäs käsi tai Minä olen monta) osoittautuu napakympiksi?

6. Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto
Uskollinen äänentoisto oli teini-ikäisenä minulle osuva teos, pidinhän yli kaiken musiikista ja nasevasta huumorista. Kaikesta huolimatta lukukokemus jäi vähän pintapuoliseksi, sillä en kokenut samaistuvani päähenkilöön ollenkaan, vaan pidin häntä lähinnä ärsyttävänä.

7. Haruki Murakami: Norwegian Wood
Norwegian Wood on uskomattoman herkkä kirja, mutta minun kompastuskivekseni osoittautui sen hidas kerronta. Olenkin vasta nyt kolmannen Murakami-kirjan kohdalla oppinut löytämään kirjailijalle ominaisen kerronnan hienouden.

8. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
Kotiopettajattaren romaani on mielestäni erittäin hieno kasvukertomus, joka sisältää myös rakkautta ja jännitystä. Aivan viiden tähden verran se ei kuitenkaan minua koskettanut. Tämä saattaa johtua vuosista minun ja teoksen välillä, vaikka kirja muuten tuntuukin kestäneen aikaa loistavasti.

9. Molière: Saituri
Saituri on yksi parhaimmista näytelmistä, jotka olen lukenut. Sen lisäksi, että minulla on ollut ennakkoluuloja klassikkoja kohtaan, olen myös epäillyt näytelmien hienoutta. Saiturin huumori todisti kuitenkin vääriksi kummatkin epäluuloni. Tietynlaista syvyyttä jäin kuitenkin vielä kaipaamaan tarinalta, mutta ehkä tämä toimisikin vielä paremmin näyttämöllä?

10. Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
Christien murhamysteeri on sellainen, jota edelleen muistelen lämmöllä, vaikka sen lukemisesta on vuosia. Toisaalta kierolla tarinalla oli myös kääntöpuolensa, sillä mielestäni se oli ajoittain sekava. Varsinkin kirjan alkupuolella minulla oli vaikeuksia pysyä mukana lukuisissa hahmoissa.

8 kommenttia:

  1. Hauska listausidea!

    Minäkin pidin kyllä Illan tullen ja Norwegian Wood -kirjoista, mutta jotain jäi puuttumaan. Tuulen varjosta en muista minäkään oikein mitään.

    Kaikki isäni hotellit on sen sijaan The Kirjojani. Suosittelen vakavasti, ettet lue seuraavaksi Irvingiltä Neljättä kättä. Se ei ole napakymppi, vaan suoraan sanoen aika huono. Minä olen monta on paljon parempi, mutta ehdoton Irving-huippu on Oman elämänsä sankari. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon, Suketus! :-) Kuten edellisessä postauksessa kerroin, jäin viime vuonna kokonaan junasta Top Ten Tuesday -listojen kanssa. Nyt on hyvä aika ottaa vahinko takaisin!

    Voi harmi, ettet pitänyt Neljännestä kädestä. Itseltä nimittäin löytyy se hyllystä... Ei onneksi maksanut paljoa aikoinaan kirpputorilla, joten ei hirveästi kukkaroa kolota, jos päädyn samaan lopputulokseen sen kanssa kuin sinä. Kiitos muuten vinkistä, täytyy varmaan sitten tarttua tuohon Oman elämänsä sankariin! :-)

    VastaaPoista
  3. Tällaisia listoja on aina kiva lukea! Irvingiltä suosittelen Minä olen montaa, josta itse pidin. Neljäs käsi on vielä lukematta, mutta on vissiin vähän kehnompi.

    Ja Kotiopettajattaren romaanista en itse pitänyt juuri lainkaan :D

    VastaaPoista
  4. Kiva että tykkäät, Katri! :)

    Ehdottomasti luen Minä olen monta jossain vaiheessa, sekin nimittäin kököttää kirjahyllyssäni. Mutta mukava kuulla, että pidit siitä! Neljännen käden kanssa saattaa käydä hullusti, vaikka no, eihän sitä etukäteen voi tietää. :)

    Kotiopettajattaren romaani, samoin muutkin klassikot, saattaa kyllä olla sellainen joka jakaa mielipiteitä. Itselle se oli iloinen yllätys jännittävine juonenkäänteineen ja kasvutarinoineen. :)

    VastaaPoista
  5. Kiinnostavia listauksia, näitä on aina hauska seurata!

    Minäkin pidin Saiturista tosi paljon, vaikka olinkin ennakkoluuloinen ennen kirjaan tarttumista! Norwegian woodin lukukokemus jäi minulla hieman liian pintapuoliseksi, en päässyt kirjaan oikein sisälle.

    Listaamissasi on myös kirjailijoita, joihin en ole tutustunut. Esimerkiksi Carlos Ruiz Zafon ja John Irving kuuluvat näihin, vaikka lukulistalla ovatkin pienen ikuisuuden olleet.. Liekö lukemattomuuden syynä se, että ne odottavat omassa hyllyssä ja näin ollen kirjaston kirjat menevät mukamas aina edelle.. :D

    VastaaPoista
  6. Jee, hauskaa että tykkäät, tohveli!

    Saituri on siis muillakin osoittautunut positiiviseksi yllätykseksi, kiva kuulla. Itsellä oli ainakin jo kirjan nimen ja melkein satavuotiaan (no, ehkei ihan) painoksen suhteen hirveitä epäluuloja, mutta onneksi sisältö pelasti! :)

    Harmi, että Norwegian Wood jäi sinulle etäiseksi. Ymmärrän kuitenkin sen hyvin, sillä minullekaan se ei tosiaan muodostunut ihan täydelliseksi, vaan jotain jäi puuttumaan. Mutta ellet ole jo lukenut Murakamin 1Q84-teosta, niin suosittelen ehdottomasti! Siinä kirjassa Murakamin lahjakkuus pääsee oikeuksiinsa. :)

    Minulla on vähän samanlainen huono tapa... Jotenkin ne kirjaston kirjat ovat aina mielenkiintoisempia kuin oman hyllyn kirjat. :-D Voisi miettiä, että miksiköhän niitä on ylipäätään edes ostanut, ellei niiden lukeminen kiinnosta. Mutta onneksi tällä hetkellä minulla on niin paljon koulukirjoja lainassa kirjastosta, etten voi lainata enää muita teoksia. Pakko siis "tyytyä" oman hyllyn valikoimaan. :-D

    VastaaPoista
  7. Mukava rauhallinen tunnelma blogissasi, jäänpäs seuraamaan. (: Ja kaikenlisäksi hyviä valintoja, noista 3 olen lukenut (Cunninghamin, Hornbyn ja Bröntën) ja kaikki ovat jääneet oikein positiivisesti mieleen. Muistan kun nuorempana luin Hornbya ja nauraa räkätin... Nyt tuntuu että olen liian vanha sen huumorin äärelle. :D

    VastaaPoista
  8. Kiitos kovasti, Marika! :)

    Mukavaa, että valintani ovat mieleesi. Itsekin luin Hornbyä enimmäkseen lukioikäisenä ja pidin kovasti. Viimeisin lukukokemukseni Alas on pitkä matka -kirjan kanssa ei mennyt aivan yhtä hyvin, ja aloin minäkin miettiä että olenko liian vanha hänen teoksilleen.

    VastaaPoista