Sivut

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Top Ten Sunday: Kirjat, joista luulin pitäväni, mutta jotka osoittautuivat pettymyksiksi


Tämän viikon Top Ten Sunday -listaukseni keskittyy kirjoihin, joiden olen ennalta olettanut olevan hyviä, mutta jotka ovat luettaessa tuottaneet minulle pettymyksen. En väitä kaikkien listan teosten olevan suoranaisesti huonoja, mutta niille asettamiani odotuksia ne eivät ole onnistuneet tavoittamaan.

1. Gillian Flynn: Gone Girl
Tämä teos oli ehdottomasti viime vuoden suurin pettymys. Olin lukenut etukäteen muutamia todella kehuvia arvosteluja, joten oletin saavani luettavaksi laadukkaan ja yllätyksellisen jännärin. Alkuasetelma on herkullinen, mutta siihen kirjan hienous jääkin. Hahmot ovat niin vastenmielisiä, että heihin samaistuminen on mahdotonta, tarina on hienoisen epäuskottava ja juonenkäänteet ennalta-arvattavia.

2. Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema
Odotin kirjalta nimen perusteella aistikkuutta, täyteläisyyttä ja hersyvää huumoria. Kirja kuvailee monia ruoka-annoksia ja arvostetun ruokakriitikon suhdetta niihin, mutta jostain syystä kuvaukset jäävät liian pinnallisiksi. Jos kirjassa kerrotaan antaumuksella ruoka-annoksista, odotan näkeväni ne silmilläni ja haistavani niiden tuoksun nenässäni. Tämä teos ei kuitenkaan pystynyt siihen. Lisäksi koin usean näkökulman tekevän tarinasta etäisen ja sekavan.

3. Cecelia Ahern: P. S. Rakastan sinua
Tätä minulle suosittelivat kaverini, jotka olivat liikuttuneet syvästi kirjaa lukiessaan. Omasta mielestäni kirja oli kuitenkin yltiösiirappinen, eivätkä koskettavat kohdat osuneet minuun vaan tuntuivat olevan tarinassa lähinnä siksi, että lukijat saataisiin itkemään.

4. David Nicholls: Sinä päivänä
Sinä päivänä osoittaa hyvin sen, kuinka ärsyttävät hahmot voivat pilata koko tarinan. Emma ja Dexter ovat kaikessa saamattomuudessaan ja omahyväisyydessään niin kamalia, ettei minua yksinkertaisesti lopulta kiinnostanut heidän kohtalonsa.
 
5. Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola
Tätä teosta lukiessani ihmettelin kovasti, kuinka se on saattanut olla "Ruotsin myydyin kirja vuonna 2005" (lainaus teoksen takakannesta). Teksti on kömpelöä ja voisi mielestäni olla lähinnä aloittelevan kirjoittajan kynästä lähtöisin. Päähenkilö on aikuinen nainen, joka kuitenkin käyttäytyy välillä kuin teini-ikäinen kiukutellessaan vanhemmilleen. Teoksessa on myös muutama kohta (kuten ruokakriitikon epäily sadomasokistiksi), jotka eivät mielestäni sovi sen tyyliin.

6. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Vadelmavenepakolaisella on omat hyvät hetkensä. Nautin erityisesti teoksen loppupuolesta päähenkilön joutuessa ongelmiin hulvattoman huijauksensa vuoksi. Toisaalta alkua oli pohjustettu mielestäni liikaa Ruotsin poliittisten kiemuroiden selittelyllä.

7. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Pidän teoksen kerrontatavasta, joka paljastaa oleellisen juonenkäänteen jo heti ensimmäisissä lauseissa. Tapauksen taustojen selvittäminen ei kuitenkaan jaksanut pitää otteessaan, vaan koin lukukokemuksen pitkäveteisenä ja loppupuolella vähän ahdistavanakin. Monet ovat hehkuttaneet tämän kirjan hienoutta, mutta itse en valitettavasti sitä nähnyt.

8. Jenny Downham: Ennen kuin kuolen
Kirjan ajatus siitä, kuinka päähenkilö toteuttaa kuolemansa kynnyksellä tekoja, jotka on aina elämässään halunnut kokea, on hieno ja kaunis. En kuitenkaan pystynyt tuntemaan sympatiaa päähenkilöä kohtaan. Ymmärrän, että tieto lähestyvästä kuolemasta tekee varmasti kipeää ja aiheuttaa turhautumista. Minusta päähenkilö tuntuu kuitenkin tekeytyvän lähes marttyyriksi ja oikeuttavan huonon käytöksensä muita kohtaan sillä, että kuolee kohta. Teos kuvaa raskasta aihetta koskettavasti, mutta minulle päähenkilön asenne muodostui ongelmaksi.

9. Stieg Larsson: Millennium-trilogia
Larssonin trilogia ei tarjonnut minulle juuri mitään uutta, vaikka sen omaperäisyyttä on kuultu hehkutettavan joka paikassa. Täytyy myöntää, että tarina on rakennettu hyvin ja pysyy kasassa kaikkien kolmen osan verran. Kuitenkin sen ainekset, kuten juopotteleva naistenmies päähenkilönä, ovat minulle ennestään jo liiankin tuttuja. Myös laajat kuvaukset poliisin toiminnasta saivat minut pitkästymään, vaikka niiden perusteellisuutta kunnioitankin.

10. Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love
Kirjan ensimmäinen osio on mielestäni hyvä. Se on hauska ja elämänmyönteinen, vaikka päähenkilöllä ei aluksi mene elämässään hyvin. Jälkimmäiset osiot eivät olleet yhtä mielenkiintoisia. Varsinkin toisesta osiosta minulle tuli vähän liikaa mieleen uskonnolliset elämänhallintaoppaat.


Oletteko muuten jo aivan kyllästyneet näihin listauksiin? Ensi viikolla on pitkästä aikaa tulossa myös kirja-arvostelu, sillä sain luettua loppuun ihananmahtavan 1Q84:n.

9 kommenttia:

  1. Ihana, ihana kuva! Tulee aivan kesän kaipaus tässä.

    Pettymyksiesi listasta minä olen pitänyt valtavasti Jumalat juhlivat öisin sekä Ennen kuin kuolen -kirjoista. Mutta olen molemmat lukenut ennen blogia, molemmat lukenut ilman mitään ennakko-odotuksia. Itselläni kun usein liian korkeat odotukset pilaavat koko kirjan.

    Sen sijaan Sinä päivänä oli minulle pettymys juurikin suurien odotusten vuoksi. Näin jälkikäteen ajatellen siinä oli paljonkin hyvää, ja vaikka alkuun ajattelin kirjan laittaa kiertoon, on se nyt saanutkin luvan jäädä omaan hyllyyn. Kulinaristin kuolema oli pettymys kun Siilin eleganssi oli niin ihana. Ja Eat, Pray, Love ei myöskään saanut minua ihan suuresti vaikuttumaan.

    P.S. Rakastan sinua toimii elokuvana, mutta kirjana tuskin tulen koskaan lukemaan - vaikka minullekin tätä moni suositellut! Millennium -trilogia oli elokuvana niin vaikuttava ja vavahduttava, että ajattelin tällä kertaa jättää kirjat lukematta. Kun elokuva teki jo näin suuren vaikutuksen, en usko kirjojen pystyvän sen parempaan.

    Tosi kiinnostava lista! Ja näköjään avasi minunkin sanaisen arkkuni täällä :D

    VastaaPoista
  2. Mukava tietää, etten ole ainoa johon Gillian Flynn ei tehnyt vaikutusta. Yritin kovasti pitää, kun oli niin kehuttu, mutta oli se lopulta sellaista pakkopullaa..

    Stieg Larssonia olen silti ajatellut koittaa. (:

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia, Katri! <3 En pidä itseäni erityisen hyvänä valokuvaajana, mutta joskus minäkin näköjään onnistun! :-D Ja voih, kesä... Kuvan katselun lisäksi kesäfiilistäni ovat nyt viikonloppuna lisänneet kuiva asvaltti ja aurinkoinen sää. Mutta pianhan se jo sieltä tulee!

    Olet muuten aivan oikeassa, että liian korkeat odotukset saattavat pilata lukukokemuksen. Myönnän, että myös osaa näitä listalla olevia teoksia kohtaan minulla oli todella suuret odotukset. Saatan ehkä lukea osan kirjoista uudelleen muutaman vuoden päästä, kun olen unohtanut ennakko-odotukset. Näkisiköhän silloin sisällön vähän neutraalimmin?

    Olen nähnyt myös mainitsemasi elokuvat, ja Millennium-trilogiasta pidin yllättäen paljon. Myös P.S. Rakastan sinua -leffaversiossa oli puolensa, kuten kauniit maaseutumaisemat, mutta päällimmäisenä siitä jäi kuitenkin mieleen Hilary Swank ja Gerard Butler, joista en niin välitä. :-D


    Marika: Pakkopullaa tosiaan! Minä taivalsin kirjan läpi siinä toivossa, että jokin juonenkäänne onnistuisi yllättämään minut positiivisesti. Kaiken huippuna oli kuitenkin lopetus, jota en voinut sietää, ja joka on herättänyt moitteita onneksi muuallakin.

    Kokeile ihmeessä Larssonia! Eihän sitä tiedä, jos ihastuisit hänen tuotantoonsa minua enemmän. :)

    VastaaPoista
  4. Minullekaan Jumalat juhlivat öisin ei kolahtanut. P.S. Rakastan sinua oli mielestäni parempi leffana, joten kirja oli leffan jälkeen pienoinen pettymys. Keltaisten sitruunoiden ravintolasta en muista enää mitään, mikä ehkä kertoo, ettei lukukokemus ollut minullekaan päätähuimaava. ;)

    VastaaPoista
  5. Pihi nainen: Olet varmasti ensimmäinen, jonka olen lisäkseni kuullut sanovan, ettei Jumalat juhlivat öisin kolahtanut! Minä jo ehdin kuvitella, että jossain on mennyt vikaan, kun en ole muiden tavoin teoksen hienoutta ymmärtänyt, mutta onneksi on muitakin.

    P.S. Rakastan sinua saattaa toden totta olla niitä elokuvia, jotka ovat kirjaansa parempia. Itse en ihan hirveästi tosin kummastakaan piitannut. Minulla ei sinänsä ole mitään koskettavia kirjoja/leffoja vastaan, mutta jotenkin se meni tässä yli.

    Keltaisten sitruunoiden ravintola ei tosiaan päätä huimannut. Ellei mieleeni olisi jäänyt juuri päähenkilön rasittava käytös, en minäkään välttämättä siitä mitään muistaisi.

    VastaaPoista
  6. Minullekin Kiltti tyttö oli pienoinen pettymys. Luettava, mutta ei mielestäni "hypetyksen" arvoinen. Minua ei haittaa vastenmieliset hahmot; aina mieluummin vastenmielinen kuin täysin ontto hahmorunko. =D Sinä päivänä-kirjasta pidin kyllä, ei minulla toisaalta ollut kummoisia odotuksia sen suhteen. Jumalat juhlivat öisin on minusta hyvä ja kiehtova, siihenkään minulla ei ollut odotuksia juurikaan. P.S. I love you:n olen nähnyt leffana, joka on kiva, kirjaa en ole lukenut, ehkä joskus vielä luen. Tai sitten en, emme ole Ahernin kanssa enää niin "väleissä", olen muita kirjoja häneltä lukenut aikoinaan. Niin ja Millenniumia aloitin joskus, luin kolmekymmentä sivua ja jätin kesken, mikä on harvinaista minulta. Ei kiinnostanut yhtään. Olen nähnyt leffat, eivätkä nekään tehneet minuun suurta vaikutusta. No niin, tulipahan kommenttia! =D

    VastaaPoista
  7. Irene: Minäkin pidän vastenmielisistä hahmoista silloin, jos heissä on inhottavuuden lisäksi myös jotain pidettävää. :-D En osaa sanoa onko esim. Hannibal Lecter yleisesti vastenmielinen hahmo, mutta kyllähän hänen kannibalisminsa yms saa varmasti ihmiset inhon valtaan. Tästä huolimatta hän on minusta mielettömän kiehtova ja älykäs hahmo. Kiltin tytön hahmot taas eivät olleet minusta millään tavalla kiinnostavia, ainoastaan inhottavia.

    Näyttää ilmeisesti siltä, että useat ovat saaneet hyvän/parhaan lukukokemuksen silloin, kun eivät ole odottaneet kirjalta mitään. Ehkä seuraavalla kirjastokerralla nappaan hyllystä täysin tuntemattoman kirjan - kukaties, ehkä siinä on uusi lempikirjani. :-D

    Minäkään en juuri Ahernin teoksista välitä, olen lukenut yhden P.S. Rakastan sinua -kirjan lisäksi, sekä aloittanut yhtä. Millennium-leffat olivat omasta mielestäni suhteellisen hyviä, mutta ymmärrän kyllä etteivät ne kaikkiin uppoa. :)

    VastaaPoista
  8. Muistan, kun muutama vuosi sitten kaverin hehkutuksen innoittamana luin Jumalat juhlivat öisin. Hieman yllätyin, kun en tykännyt kirjasta, vaikka olin kuullut siitä paljon kehuja. Minusta se oli turhan raskaslukuinen ja pitkävetinen, mutta ehkä jos lukisin sen nyt vanhempana (ja viisaampana, heh?:D) saattaisin pitääkin. Toisaalta on kauhea kynnys tarttua uudestaan pitkään kirjaan, josta ei ole pitänyt :D Ehkä vaan hyväksyn sen, ettei kaikesta voi pitää.

    En tykkää pahemmin P.S. Rakastan sinua -elokuvasta enkä -kirjasta. Ahernin muut teokset ovat mielestäni parempia :)

    Minulla on listaamistasi vielä osa lukematta, esimerkiksi Vadelmavenepakolainen, Millennium-trilogia ja Sinä päivänä. Gone Girliä olen miettinyt, mutta monien kuulemieni negatiivisten kommenttejen ja postauksesi lukemisen jälkeen se tuntuu entistäkin luotaantyöntävämmältä :'D Ehken siis tuhlaa aikaani.

    En ainakaan minä kyllästy koskaan listoihin! Ne on parhaita.

    VastaaPoista
  9. tohveli: Olen miettinyt laillasi sitä, että ehkä olinkin vain liian nuori ymmärtääkseni Jumalat juhlivat öisin -kirjan hienoutta, onhan sen lukemisesta kohta 8-9 vuotta aikaa. Toisaalta päädyn varmaan samaan kuin sinä, että ei kaikista kirjoista vain voi pitää. :-) Mieluummin käytän aikani uusien, kiinnostavien kirjojen lukemiseen kuin että lukisin sen uudelleen.

    Olen lukenut Ahernilta P.S.Rakastan sinua -kirjan lisäksi Sateenkaaren tuolla puolen sekä aloittanut muistaakseni jotain, jossa tavaroita katosi kummallisesti toiseen maailmaan (?). Sateenkaaren tuolla puolen ei koskettanut ollenkaan, eikä tuo toinen kiinnostanut sen vertaa, että olisin päässyt alkua pidemmälle. Voi olla, etten enää jatkossa tule Ahernin teoksiin koskemaan, ellei jollakin ole vinkata mainittuja parempaa teosta. :-)

    En suosittele Gone Girliä erityisesti, sillä minut se sai oikeasti vain repimään hiuksia päästäni. Eihän sitä kuitenkaan tiedä, vaikka yllättäen siitä pitäisitkin!

    Kiva kuulla, että listat kiinnostavat vielä. :-) Itseä vähän harmittaa, kun blogissa ei ole hetkeen muuta ollutkaan, mutta valitettavasti koulu ei anna paljoa periksi.

    VastaaPoista