Elokuun kooste

Elokuussa minä...

Luin 1 kirjan:

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

Ostin ja sain yhteensä 4 teosta: 

Irvine Welsh: Trainspotting

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan

Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita

Niin sitä ollaan eletty syyskuuta jo viisi päivää. Elokuu taisi olla kiireisin kuukausi hetkeen, mutta ei se syyskuukaan rennolta näytä. Elokuussa ehdin muun muassa käydä Lontoossa ja muuttaa toiseen kaupunkiin. Elämä turkulaisena on alkanut hyvin, vaikka opiskelu onkin vielä sekavaa ja uusi asunto täynnä banaanilaatikoita. No, onneksi ensimmäisen vuoden opiskelijalle sallitaankin pienoinen hukassa olo ja jos asunnon sotkuisuus ahdistaa, voi aina paeta vaikka kauniin Aurajoen rannalle kävelemään tai kahville Elegiaan. Ah, ihana Turku.

Blogiin kiireisyys tosin vaikutti negatiivisesti, sillä en ehtinyt lukea kuin yhden teoksen kokonaan ja blogatakin ainoastaan neljä kertaa. Ikuisuusprojektini Anna Karenina on edelleen kesken, mutta uskon vakaasti saavani sen tämän kuun aikana luetuksi. Alkavat koulutyöt haittaavat varmasti vapaa-ajan lukemista, mutta enköhän löydä jostain aikaa myös koulukirjojen ulkopuolisille teoksille.

Elokuussa hankin kaksi teosta, Irvine Welshin Trainspottingin sekä Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita. Trainspotting oli löytö Lontoosta ja muuten ainoa kirja, jonka matkalta ostin. Olen kyseisen teoksen lukenut monia vuosia sitten suomenkielisenä ja rakastunut siihen niin palavasti, että teos oli ehdottomasti hommattava myös omaan hyllyyn. Saa nähdä, kuinka minulta sujuu kirja alkuperäiskielellä, ainakaan ensimmäiset sivut eivät hirveän sujuvilta näyttäneet. Harrisin kirjan minä puolestaan jo omistankin, mutta pokkariversiona ja ruotsinkielisenä. Nyt kirja löytyy omasta hyllystä myös kovakantisena ja suomenkielisenä, sillä voi olla, etten tuota ruotsinkielistä jaksa kahlata läpi ollenkaan.

Elokuussa vietin myös syntymäpäiviäni ja sain lahjaksi kaksi kirjaa, Katherine Pancolin Kilpikonnien hitaan valssin sekä Sophie Kinsellan Soitellaan, soitellaan. Pancolin teos on jatkoa ihastuttavalle Krokotiilin keltaisille silmille, enkä malttaisi odottaa, että pääsen lukemaan Joséphinen tarinaa eteenpäin. Soitellaan, soitellaan jatkaa luultavasti Sophie Kinsellan taattua tyyliä. Vaikka minua välillä vähän nolottaisikin myöntää, että pidän Kinsellan kirjoista, ovat ne mielestäni hömppäkirjallisuuden parhaimmistoa. Tätä naisen viimeisintä suomennettua teosta luen varmasti ainakin silloin, kun elämä potkii päähän ja vakavammat kirjat vain masentavat.