Sain luettua pari päivää sitten loppuun John Ajvide Lindqvistin teoksen Ystävät hämärän jälkeen, joka olikin aikamoinen tiiliskivi. Teoksen reilut 600 sivua eivät kuitenkaan tuntuneet missään, kun koskettava, järkyttävä ja ajatuksia herättävä tarina vei mukanaan. Nykyään törmää enää ihan liian harvoin teokseen, jota lukiessa pystyy unohtamaan täysin ympäröivän maailman, mutta Ystävät hämärän jälkeen todella osoittautui sellaiseksi!
Kirja kertoo 12-vuotiaasta Oskarista, murhamysteereistä kiinnostuneesta pojasta, jonka päiviä varjostaa jatkuva koulukiusaus. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Oskarin naapuriin muuttaa isänsä kanssa samanikäinen Eli. Eli on outo tyttö, joka liikkuu ainoastaan öisin ja haisee Oskarin mielestä hassulle. Ystävät hämärän jälkeen seuraa Elin ja Oskarin lähentyvää suhdetta ja samaan aikaan lähistöllä tapahtuvia järkyttäviä väkivallantekoja, jotka vaikuttavat monen lähiön asukkaan elämään.
Monille varmasti tuttu aihe, koulukiusaus, sekä tutunoloinen ympäristö, aivan tavallinen ruotsalainen lähiö, tuovat tarinan lähelle lukijaa. Siksi vastenmieliset kohtaukset (joita kirjassa on paljon), saattavat vaikuttaa lukijaan voimakkaasti. Välillä inhottavuuksia heitellään vasten kasvoja sellaisella tahdilla, että tekisi mieli vain sulkea silmänsä ja ohittaa kohtaus. Lindqvist ei tunnu kaihtavan mitään, vaan pikemminkin mässäilee sellaisilla asioilla, kuin lapsiin sekaantuminen ja ihmisruumiin tuhoutuminen väkivallan seurauksena. Kirja on mielestäni välillä todella synkkä jopa kauhukirjaksi, mutta onneksi kaiken toivottomuuden takaa pilkistää myös toivoa.
Kirja vaikutti minuun niin syvästi, että loppumetreillä purskahdin itkuun sekä kovan ahdistuksen vuoksi että vain sen takia, että kirja oli niin kovin saanut minut vakuutettua. Mutta silti, silti, en voisi antaa teokselle aivan täysiä pisteitä. Tiedä sitten johtuuko se siitä, että kukaan kirjan hahmoista ei missään vaiheessa tullut kovin läheiseksi minulle, vaikka hyvin Lindqvist oli heidät luonutkin. Minulle on kuitenkin tärkeää, että pidän lempikirjojeni hahmoista. Ystävissä hämärän jälkeen ainoastaan ajoittain Oskar, sekä Lacke, hyväsydämisin lähiön pultsareista, herättivät sympatiani. Siitä huolimatta erittäin hyvä kirja, suosittelen! (Vaikkei ehkä ihan heikkohermoisimmille).
*
John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen (alkup. Låt den rätte komma in, 2004)
Suomentanut: Jaana Nikula
Gummerus, 2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti