Anna Godbersen: Erheitä (Huumaa, osa 3)

On kulunut muutama kuukausi vuosisadan vaihtumisesta New Yorkin seurapiireissä. Uudenvuoden traagiset tapahtumat eivät ole jättäneet Elizabethia rauhaan, ja hän onkin pysytellyt parrasvalojen ulottumattomissa nuoremman sisaren hoitaessa perheensä edustamisen. Myös muilla on huolia rakkausrintamalla. Diana ei saa Henryä pois mielestään, vaikka tämä onkin mennyt naimisiin toisen kanssa. Penelope saa puolestaan kokea, ettei miehen sormustaminen välttämättä estä tämän sydäntä sykkimästä toisaalle.

Erheitä on mielestäni synkempi kuin sarjan kaksi aiempaa osaa. Kenelläkään ei mene hyvin, eivätkä suunnitelmat asioiden korjaamiseksi tahdo onnistua. Muutamat muut kirjan lukeneet bloggaajat ovat moittineet nimen suomennosta (alkuperäinen Envy, eli suoraan suomennettuna kateus), mutta omasta mielestäni se sopii kirjalle kuin nenä päähän (tai kansi tekstille). Erehdyksiä ja väärinkäsityksiä ihmisten välillä, siitähän tämä Anna Godbersenin teos on tällä kertaa tehty.

Sarjan toinen osa, Juoruja, on tähän mennessä ollut mielestäni paras. Erheitä ei aivan yllä samaan, vaikka uskomattomia juonenkäänteitä viljelläänkin taas kovaan tahtiin. Seurapiirinuoret matkustavat New Yorkin vilinästä rauhalliselle ja rentouttavalle rantalomalle, josta ei kuitenkaan dramatiikkaa puutu. Selviääkö Elizabeth rajusta matkapahoinvoinnistaan? Entä pystyykö Henry vihdoin nousemaan isäänsä vastaan ja valitsemaan oikeasti rakastamansa naisen?

Sarjoissa on usein se huono puoli, että jossain vaiheessa juonikuviot voivat alkaa toistaa itseään. Niin käy myös tässä Huumaa-sarjan kolmannessa osassa. Tapahtumat on tällä kertaa siirretty eri ympäristöön, mutta silti sama show jatkuu edelleen. Henry yrittää vakuutella olevansa luottamuksen arvoinen, mutta sortuu pettämään Dianan kerta toisensa jälkeen. Myös Linan ryysyistä rikkauksiin -tarinassa nähdään jatkuvia uusintoja.

Aiemmissa osissa loppu on ollut aina yllättävä ja niin myös tässä kirjassa. Tällä kertaa loppu ei ainoastaan saanut minua kiihkeästi odottamaan seuraavan osan lukemista, vaan myös lisäsi kunnioitustani erästä tiettyä hahmoa kohtaan, jota olen aiemmin saattanut pitää hieman liian täydellisenä, melkein marysuemaisena.  Ja tottakai seuraava osa kiinnostaa myös siksi, että saan tietää, kuinka näiden tuttujen hahmojen tarina lopulta päättyy.

*

Anna Godbersen: Erheitä (alkup. ENVY, 2009)
Suomentanut: Katja Ruunaniemi
Karisto Oy, 2011

Day 25: A character who you can relate to the most

Jos pyytäisin teitä kuvailemaan Kotiopettajattaren romaanin Jane Eyreä, miten te häntä kuvailisitte? Tulisivatko teidänkin mieleenne kenties sanat itsepäinen, nöyrä, sydämen asioissaan luja ja lähes lapsellisen kiivas?

Minun on vaikea löytää henkilöhahmoa, johon täydellisesti samaistuisin. Näen monissa tuttuja piirteitä, mutta vielä koskaan en ole ajatellut "Oi, aivan kuin sanoja minun suustani!". Jane Eyre osuu kuitenkin kohtuullisen lähelle. Totuus on, että olen epätäydellinen. Kuten varmasti me kaikki. En samalla tavalla epätäydellinen, kuin vaikka Himoshoppaajan Becky, sillä minulle on suotu harkintakykyä. Välillä liiaksikin.

En ole myöskään samalla tavoin epätäydellinen, kuin Huumaa-sarjan Diana Holland. Dianan kampauksen sotkeutuminen ja 1900-luvun vaihteeseen säädytön käytös lähinnä viehättävät ihmisiä.

Minä olen omalla tavallani epätäydellinen. Siksi onkin niin vaikeaa löytää hahmoa, joka muistuttaisi minua täysin. Kyllä, tiedän ettei se ollut tässä edes tarkoituksena. Siinä hieman lisää pikkutarkkaa luonnettani.

Onko teidän ollut helppo löytää kirjallisuudesta hahmoja, joihin samaistua? Itse nimittäin koen, että tämä sekä seuraava tehtävä ovat koko haasteen kinkkisimpiä osioita.

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen

Theres löydetään vastasyntyneenä metsään kaivetusta kuopasta juuri ja juuri elossa. Kultatukkainen tyttö omistaa ihmeellisen kyvyn ymmärtää musiikkia, mutta on muuten kehitykseltään muita samanikäisiä jäljessä. Theres aloittaa puhumisen myöhään, eikä suostu syömään kuin vauvanruokaa. Hän elää uusien vanhempiensa kanssa suljettua ja vartioitua elämää neljän seinän sisäpuolella, sillä niiden ulkopuolella häntä odottavat isot. Isot, jotka tahtovat hänelle pahaa ja joiden päästä ei löydy rakkautta.

Toisaalla Teresa on viettänyt lähes normaalin lapsuuden, vähäistä kiusaamista lukuun ottamatta. Silti Teresa ei tunne koskaan kunnolla kuuluvansa joukkoon. Ainoan läheisen ystävän muutettua muualle Teresa alkaakin viettää vapaa-aikaansa netissä, runojen ja susien parissa. Ja siellä hän tapaa Theresin. Mitä tapahtuu, kun kaksi rikkonaista ja yksinään heiveröä henkilöä kohtaa toisensa ja yhdistää voimansa?

John Ajvide Lindqvistin Kultatukka, tähtönen pureutuu jälleen voimakkaasti ihmisen pään sisälle. Jo Ystävissä hämärän jälkeen hän pelotta otti käsiteltäväkseen muun muassa pedofilian ja kiusaamisen. Kiusaamisen lisäksi tästä uudemmasta teoksesta löytyy teemoja niin musiikkiteollisuudesta ja sen tekemästä hyväksikäytöstä ulkopuolisuuteen.

Hahmot ovat loistavasti luotuja, kuten aina. Osa vastenmielisiä ja mieleltään heikkoja, mutta hädän hetkellä jostain sisältään vahvuuden löytäviä, osa sympatian herättäviä. Ajvide Lindqvistille ei ole näyttänyt olevan mikään ylitsepääsemätön este kirjoittaa kirja, joka suurimmaksi osaksi on kuvattu nuorten tyttöjen näkökulmasta. Lempihahmokseni nousee kuitenkin Jerry, Theresin "veli", joka tarinan alun roistomaisuudesta ja raukkamaisuudesta kasvaa lopulta vastuulliseksi aikuiseksi.

Odotin kuulemani perusteella jonkinlaista kauhukirjaa, mutta sellainen Kultatukka, tähtönen ei raakuudestaan huolimatta ole. Se on surullinen ja todella, todella ahdistava kertomus siitä, mihin syrjäytyneisyys pahimmillaan voi johtaa, enkä lähtisi suosittelemaan sitä kaikkein herkimmille lukijoille. Huono puoli kaikessa ylimalkaisessa raakuudessa kuitenkin on se, että lopulta siihenkin turtuu. Kirjan loppupuolella olin ehtinyt lukea jo niin monista lentävistä aivonpaloista, ettei minua jaksanut enää edes kammottaa. 

Kultatukka, tähtönen ei ikävä kyllä yllä aivan edeltäjiensä (Ystävät hämärän jälkeen, Kuinka kuolleita käsitellään) tasolle tarinan eheydessä ja mielenkiintoisuudessa. Keskivaiheilla kirjaa juoni tuntuu selvästi kuihtuvan kokoon, kuin odotettaisiin vain lopun huippukohtaa.

*

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen (alkup. Lilla stjärna, 2010)
Suomentanut: Jaana Nikula
Gummerus, 2011

Day 24: A book that you wish more people would’ve read

Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia on teos, johon ilokseni olen törmännyt muutamissa kirjasuositteluissa, mutta jonka pitäisi olla jokaisen lukulistalla. Se kertoo eräiden nuorten tarinan, ja sen, kuinka jatkuva kiusaaminen ja hyljeksiminen voi lopulta johtaa johonkin todella kamalaan.

Yhdeksäntoista minuuttia käsittelee vakavaa aihetta järkevästi, turhia dramatisoimatta, ja sinänsä tuoreesta näkökulmasta. Uhrit eivät välttämättä ole pelkästään viattomia ja myös syyllinen voi lopulta olla uhri. Kirjan myötä monet toivottavasti heräävät miettimään, kuinka tämänkaltaisia tapahtumia voisi ennakoida ja saada estettyä.

Day 23: A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Olen jo pitkään halunnut lukea Jack Kerouacin Matkalla-kirjan, mutta jostain syystä en vain ole koskaan saanut aikaiseksi. Kerran selailin sitä kirjastossa, mutta teos jäi lainaamatta, koska en silloin ollut klassikkotuulella. Taisi myös muiden lukemattomien kirjojen pino olla rikollisen korkea, kuten tavallista. Minua kiinnostavat Matkalla-teoksen kulttimaine ja vapautta hohkaava tunnelma, ja olenkin ottanut tavoitteekseni lukea sen vielä tämän vuoden puolella.

Syntymäpäivälahja

Minulla oli tuossa taannoin syntymäpäivä (22v!), ja tilasin itselleni lahjaksi tämmöisen opuksen. Elokuvien ja näyttelijöiden saralta omistankin jo samantapaiset teokset, mutta pitihän sitä lukutoukan saada myös kirjoihin liittyvä osa.

Ainakin ensimmäisten selailujen perusteella Peter Boxallin kokoama 1001 books you must read before you die vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ja kattavalta teokselta. Hieman tosin ihmettelin sitä, kuinka muutamilta tietyiltä kirjailijoilta (mm. Jane Austen) on valittu monta teosta mukaan, mutta jotkut merkittäväksi kokemani kirjailijat kirjoineen on jätetty kokonaan pois.

Lukemista ainakin riittää tulevaisuudessa, laskin että olen kolunnut läpi ainoastaan 6 opuksen kirjoista. Jäljelle jääkin vain vaivaiset 995 kirjaa...